Suuren suosion saaneen Tähdet tähdet –televisiokisan voittanut oopperalaulaja Waltteri Torikka, 31, on kertonut avoimesti koulukiusatun taustastaan. Waltteri on kääntänyt heikkouksina pidetyt ominaisuutensa voimavaroikseen.

Teksti – Vesa Häkli
Kuvat – Warner Music Finland ja Vesa Häkli

Kansansuosioon televisio-ohjelman kautta noussut Waltteri puhuu mielellään nuorena kokemastaan kiusaamisesta, koska haluaa olla esimerkkinä kohtalotovereilleen ja kiusattujen vanhemmille.  Waltteri kohtasi kiusaamista yläasteikäisenä.

-Pyörin porukoissa, jotka eivät aina olleet niin hyviä. Tuolla Länsi-Tampereella, Pate Mustajärven tiluksien lähellä, heh. Olin siis lähiön kasvatti, ja yritin kai jengissä olemisella saada jonkinlaista hyväksyntää. En kuitenkaan oikein osannut olla kova jätkä, ja sain siksi osakseni erilaista henkistä väkivaltaa. Oli myös jotain lumipesuja, ja kerran jouduin nyrkkitappeluunkin.

Kiusaamista tapahtui lähinnä yläasteen seitsemännen ja kahdeksannen luokan aikana.

-Sitten venähdin pituutta nopeasti, ja minusta tuli äkkiä hujoppi ja kaunis poika. Hiphopparit ja muut kovikset sitten pitivät tällaista taiteilijapoikaa pilkkanaan.

Waltteri myöntää, että kouluaikainen kiusaaminen jätti häneen pysyvät jäljet.

-Huomaan tietyissä tilanteissa olevani epävarma. Sieltä se on saanut alkunsa.

Kiusaajan asemaan vaikea asettua

On valitettavasti kovin yleistä, että pojat ja tytöt piikittelevät esimerkiksi toistensa ulkonäöstä. Jatkuvana toimintana se muuttuu järjestelmälliseksi kiusaamiseksi. Waltteri miettii kiusaajien motiiveja.

-Heillä on kai tarve luoda sillä keskenään jotain yhteishenkeä. Harvoin he tulevat ymmärtäneeksi, kuinka paljon se voi toista satuttaa.

Omien kiusaajiensa tarkoitusperiä hän ei kuitenkaan lähde arvailemaan.

-On toki vaikea mennä toisen ihmisen asemaan ja päätellä, miltä se heistä on tuntunut ja mitkä vaikuttimet siellä ovat taustalla.

Waltterin ammatinvalinta on ei ole suuremmin aiheuttanut naljailua, mutta hän on kohdannut sitä, että hänen työstään puhutaan vähättelevään ja oudoksuvaan sävyyn.

-Harvoin toki, mutta edelleen tulee vastaan tilanteita, joissa sanotaan että ”tuo sinun harrastuksesi” tai ”työksesikö sinä sitä teet”. Joskus ihmiset eivät tajua, että varsinkin oopperapuolella on pitkä koulutus ja opiskelu, että tätä ammattia pysty harjoittamaan. Että ääni kestää, osaa muun muassa kieliä ja erilaisia musiikin tyylejä.

Waltteri suuntautui musiikin pariin jo pienenä. Hän aloitti pianonsoiton musiikkileikkikoulussa.

-Silloin jo oli nähtävissä, että tykkäsin esiintyä koko ajan. Uskon, että esiintymisvietti on sisäsyntyinen ominaisuus. Minut se rauhoitti. Musiikki ja laulaminen oopperassa on ollut minulle väylä ilmasta itseäni.

Ohjelma toi paljon töitä

Waltteri valmistui Sibelius-akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2012. Hän oli vuoden Kansallisoopperassa ja on sen jälkeen toiminut freelancerina.

-Olen tehnyt ympäri ämpäri kaikkia mahdollisia hommia: sinfoniaorkesterin solistina, koelaulamassa ulkomailla.

Keväällä Waltteri oli Kroatiassa esittämässä Mozartin Don Giovannia. Kevään aikana moni asia onkin ammatillisessa mielessä muuttunut.

-Nyt minun ei tarvitse käydä itseni kanssa sitä debattia, että onko tämä jatkuva työnhaku ja yrittäminen kaiken arvoista. Kevään aikana ainakin Suomessa on avautunut paljon uusia mahdollisuuksia tehdä työtä monipuolisesti.

Syynä muutoksen tuuliin on tietenkin Tähdet tähdet –ohjelma, jossa Waltteri sai esittää osaamistaan ja heittäytymiskykyään laajasti. Hän esitti ooppera lisäksi 1990-luvun poppia, punkrockia, heviä, kantria, soulia, räppiä ja musikaalisävelmiä.

-Se vaati sen, että sekoili sunnuntaisin Maikkarin prime timessa, hah hah! On aika jännää, että siinä tilanteessa osaamiseni vihdoin huomataan. Se vaati sen tällä kertaa, mutta se avasi paljon ovia. Tärkeintähän on, mitä on tapahtunut sen jälkeen.

Walterilla on nyt luvassa työtä oopperan parissa, mutta kalenteriin mahtuu paljon muutakin.

- Syksyllä tehdään levyä, jonka sisällöstä pidetään juuri tällä viikolla levy-yhtiössä palaveri. On vaikea vielä sanoa, millainen se on tyylillisesti, varmaan hyvin laajakin. Koko ajan ollaan kuitenkin mukavuusalueella. Heviä, punkkia tai räppiä ei tule, hah hah!

Ikimuistoinen tutkimusmatka

Tähdet tähdet –kisan mukaan lähteminen ei ollut kevyt päätös. Kun kutsu tuli, Waltteri pohti asiaa parin viikon ajan.

-Kyselin kollegoilta ja ystäviltä, lähdenkö mukaan vain en. Yksi ystäväni ja äitini olivat kovin skeptisiä. Jotkut kollegat taas sanoivat, että käytä ihmeessä tilaisuus hyväksesi. Oli hyvä, että mielipiteet olivat vastakkaisia, koska silloin jouduin lopulta miettimään ratkaisuni itse. Mietin, että tässä vaiheessa uraa minulla ei oikeastaan ole mitään menetettävää. Enemmänkin minua arvelutti, pystynkö artistina venymään tarpeeksi, etten ihan munaa itseäni. Eihän kaikkien esitysten edes tarvitse olla niin hyviä, kunhan ihmisille ei tule vaivaantunut olo.

Kokemus oli ikimuistoinen.

-Sunnuntain lähetyspäivät olivat tosi pitkiä. Sitten piti aina uudelleen kerätä energiaa ja taas pitkä tauko ja sitten uudestaan. Oli tuollaisia piikkejä, joka on hyvin erilaista kuin muussa työssäni.

Ennen kaikkea Waltteria kiinnosti kokeilla kykyjään itselleen aikaisemmin tuntemattomien musiikkityylien parissa.

-En ollut koskaan ennen räpännyt. Olin yrittänyt, mutta kaverit olivat nauraneet. Tosin ohjelman jälkeen sain kannustavaakin palautetta, että soundini kuulemma oli räpissä hyvä, tai ei ainakaan huono ensikertalaiseksi.

-Se oli mielenkiintoinen tutkimusmatka musiikin lajeihin, jotka eivät ole minun ominta aluettani. Mietin jokaisen kohdalla, mikä tässä ihmisiin vetoaa, ja sitä kautta pääsin tyyleihin kiinni. Se oli hyvin avartavaa. En halua yleistää, mutta luulen, että moni musiikin tekijä ja esittäjä katsoo vain siihen omaan tyyliinsä tai genreensä. Mutta mitä laajemmin musiikkiin tutustuu, sitä paremmin ymmärtää myös sen oman genrensä vivahteet.

Yksi uusi genre sai Waltterin jopa innostumaan ja kiinnostumaan tyylistä syvemminkin.

-Kantri! Hevikin oli tosi jännittävää, mutta kantri vetosi minuun yllättävästi. Minulla on kaveri, joka on suuri kantrimusiikin ystävä, enkä ole aikaisemmin tajunnut miksi. Se oli tosi jännittävää, ja suomalaisessa iskelmämusiikissa on paljon kantrin sävyjä. Kari Tapiolla ja kumppaneilla on musiikkia ja tyyli, joka vetoaa massoihin. Se oli mielenkiintoista ja todellinen herätys.

Pidin kiusaamisen salassa

Tv-show’n muisteloiden jälkeen palaamme vakavampaan aiheeseen. Waltteriin kohdistunut kiusaaminen loppui yläasteen myötä.

-Kun menin Tampereella ilmaisutaidon lukioon, se oli täynnä hörhöjä. Überboheemit taiteilijat ja tulevat huippujuristit ja lääkärit olivat samassa koulussa. Siellä oli tietynlainen hegemonia, kun kaikki olivat samassa sulatusuunissa. Se oli mielenkiintoinen ja tosi kiva paikka käydä koulua. Siellä tuntui, että sai jo hengittää vähän vapaammin. Yläaste oli hankalampaa aikaa, mutta kai kaikille on murrosikä ja teinivuodet jollain tavalla aika hirveitä.

Waltteri pitää tärkeänä, että kiusatut lapset ja nuoret uskaltavat puhua asiasta vanhemmille ja vanhemmat puolestaan uskaltavat puhua opettajille.

-Itse pidin asian aika tavalla itselläni. Vasta kun puhuin kiusatuksi joutumisesta lehtijutussa, äitini sai tietää, ei hänelle oltu koskaan kerrottu asiasta.

-Eihän kysymys ole siitä, että olisit jotenkin epäonnistunut tai muita huonompi, jos sinua kiusataan. Ehkä joillakin on tietty herkkyys, jonka sitten ikätoverit huomaavat, ja pääsevät siksi jotenkin niskan päälle. Samasta ominaisuudesta voi kuitenkin tulla myöhemmin voimavara. Siinä joutuu vain ensin käymään ehkä kivuliaankin prosessin läpi.

Vaikeuksia luottaa ihmisiin

Waltteri on sittemmin todennut, että hänen oma herkkyytensä on hänen työssään ehdoton voimavara.

-Olen myös kehittänyt tietyn suojakertoimen, jolla osaan suojella itseäni. Kykenen intuitiolla havaitsemaan, mitkä joidenkin ihmisten todelliset intressit ovat. Samalla on sanottava, että minun on välillä todella vaikeaa luottaa ihmisiin, edelleen. Artistin työssä omakuvan liittyvät sellaiset asiat, kuten että pitäisi uskaltaa delegoida asioita muiden hoidettavaksi, kuten miten ihmiset näkevät sinut. Minulla on ollut siinä vaikeuksia. Olen siksi yrittänyt pitää nämä asiat omissa käsissäni. Myös parisuhteessa on välillä ollut hyvin vaikeaa luottaa toiseen ihmiseen.

Hän on saanut haastattelujen jälkeen palautetta vanhemmilta, jotka ovat siten ryhtyneet ottamaan selvää, tapahtuuko kiusaamista oman lapsen kohdalla.

-Joillakin on kauhea kynnys tarttua toimeen, en oikein ymmärrä miksi. Ehkä se on hankalaa etenkin teini-ikäisten lasten vanhemmilla, koska he eivät oikein muutenkaan olla sen oman teininsä kanssa, joka on nopeasti muuttunut niin paljon.

Myös opettajien ammattitaitoa ja valmiuksia kuuluu Waltterin mielestä kehittää ongelmatapausten varalle. -Opettajien koulutuksessa pitäisi ehdottomasti antaa ylimääräisiä opintoviikkoja siitä, että opettaja kouluttuu käsittelemään kiusaamista ja oppi ehkäisemään sitä. Se säästäisi myös paljon yhteiskunnan varoja.